Suomalainen nauttii vapaudesta ulkomailla ja kieltää kotona


Ulkomailla käydessään suomalaiset ovat nauttineet ympäri vuorokauden auki olevien katukeittiöiden ruoista ja toiset punaisten lyhtyjen alueen tarjonnasta. Yökerhossa meni aamukahdeksaan ja oli niin perkuleen hauskaa kerrankin irroitella kunnolla. Aurinkorannalla tarjoilija toi limua tai mojiton rantatuoliin asti ja bissen tai jäätelön sai kylmälaukun kanssa kiertävältä myyjältä, kyllä kelpasi rentoutua. Tippiäkin antoi ihan mielellään, kun palvelu oli niin hyvää ja hinnat kohtuulliset. Käytiin paikallisella viinitilalla, panimolla tai tislaamolla ja pitihän sieltä ostaa tuliaisiksi jotain sellaista, mitä ei Alkosta saa. Oli siellä kyllä helvetin hienoa, ei ollenkaan niin tiukkapipoista kuin Suomessa.

Hotellissa ei ollut hissiä, naapurissa mesottiin humalassa sunnuntaiaamulle asti ja sille ihanalle paratiisisaarelle noustiin hyppäämällä vyötäröä myöten rantaveteen rinkka pään päällä. Yhtenä päivänä oli vatsa vähän sekaisin ja basaarista kesämökille ostetut kahden euron sandaalit hajosivat jo ennen elokuuta. Taksikuskin tai basaarimyyjän kanssa tinkiminen oli aluksi vähän vaivaannuttavaa, mutta markkinahintoihin pääsi kiinni parissa päivässä ja huonoille tarjouksille oppi nopeasti sanomaan ei. Sitä oli vähän niin kuin oman nokkeluutensa varassa ja tunsi itsensä kerrankin aikuiseksi.

Niin, lomakaupungissa oli myös karnevaalit, joissa rumpu-, torvi- ja tanssiryhmät kiersivät kaupunkia myöhään yöhön ja muutenkin elävästä musiikista saatiin nauttia iltaisin terasseilla istuessa. Monisatavuotisen kaupungin arkkitehtuuria olisi jaksanut katsella toisenkin viikon, kun vanha kaupunki kohtasi lasiset pilvenpiirtäjät. Värikkäissä lähiöissä käytiin katsomassa taidetta, katukauppiaita, ravintoloita ja muita kaupunginosalle leimallisia erikoisuuksia, sekä tietysti paikallisten ihmisten elämänmenoa. Eläkkeellä sitten muutetaan sinne nauttimaan elämästä, oli se niin jumalattoman rento ja hieno paikka, ette uskokaan.

Kotimaan kamaralle jälleen astuessaan monelle suomalaiselle kuitenkin tapahtuu jotain. Elämisen ja yrittämisen vapaudesta, monipuolisesta arkkitehtuurista, kohtuullisista hinnoista ja elävästä kulttuurista nauttinut suomalainen muuttuu sääntelyä, holhousta, verotusta ja kiusaamista rakastavaksi sadomasokistiksi. Kaikkia edellä mainittuja asioita säännellään, kielletään, rajoitetaan tai pakotetaan Suomessa. Voi katsos tulla ripuli, humala, maksakirroosi, nälänähätä, konkurssi tai ydinsota, jos kaduilla saisikin myydä vapaasti ruokaa, terassilla istua myöhään yöllä, käydä hiustenleikkuulla, kaupassa tai kaljalla silloin kun haluaa, myydä panimolta olutta tai kananmunia kanalasta suoraan asiakkaalle.

Myös turistit ja muut ulkomaalaiset ymmärtävät, että tämä poliitikkojen ja virkamiesten kakkumuotista puristama, elämäniloa rotan lailla järsivä, harmaa ja tasapaksu yhteiskunta on itse asiassa paras paikka tässä maailmassa. Niin, ei se tietysti katukuvassa, kulttuurissa saati palvelu- tai vientiyritysten katteissa näy, mutta pakkohan sen on olla totta, kun lakitiukennuksia puoltanut kansanedustaja TV:ssä sanoi tämän olevan meidän omaksi parhaaksemme.

Tästä kaikesta me äänioikeutetut saamme kiittää vain itseämme. Olemme äänestyskäyttäytymisellämme synnyttäneet hirvittävän määrän tarpeettomia sääntöjä, joiden myötä vastuu omilla aivoilla ajattelusta ja normaalista sosiaalisesta kanssakäymisestä on ulkoistettu poliitikoille ja virkamiehille. Meidät on säikytelty pelkäämään yksilönvapauksia neuroottisesti vaikka ulkomailla käydessämme nautimme siitä, ettei meitä olla pitämässä jatkuvasti kädestä.

Vaalien alla eduskuntapuolueet sekä ammattipoliitikot jälleen markkinoivat itseään norminpurkajina ja tarpeettoman sääntelyn vastustajina. Me kaikki olemme nähneet, kuinka nämä vaalipuheet ovat unohtuneet joka kerta viimeistään hallitusohjelmaa sorvattaessa ja niin tulee käymään tälläkin kerralla. Nykyiset eduskuntapuolueet ovat näyttäneet meille kerta toisensa jälkeen, että ne ovat valmiita myymään minkä tahansa periaatteensa pitääkseen saavutetuista eduistaan kiinni.

Muista äänestää viisaasti.
Tere Sammallahti


Kenen se alkoholiongelma on?


Alkoholilain uudistuksen tarkoitukset ovat osin ongelmalliset, menetelmistä puhumattakaan. Kansalaisten mahdollisuutta vaikuttaa oman elinympäristönsä turvallisuuteen ja häiriöttömyyteen ei voi kuin ”peukuttaa”, sikäli kuin se tarkoittaa nimenomaan kansalaisten – eikä viranomaisten – mahdollisuuksia. Tehostettu valvonta ei saisi olla itsetarkoitus. Valviran ja aluehallintoviraston virkamiehillä on jo nyt varsin suuret valtuudet vaikeuttaa elinkeinovapautta, esimerkiksi päättämällä ravintolan aukioloajasta sen perusteella, mikä on ”laadukasta viihdeohjelmaa”.

Alkoholin aiheuttamien haittojen ehkäiseminen on sinänsä kannatettavaa, mutta kyseenalaista on, miltä osin näihin haittoihin voidaan vaikuttaa nimenomaan alkoholilailla. Ongelmakäytön ja syrjäytymisen välillä on vahva yhteys molempiin suuntiin. Tutkimusten mukaan työttömyys on riskitekijä alkoholin väärinkäytölle. Päivittäinen alkoholin kulutus, humalahakuinen juominen sekä alkoholiriippuvuuden todennäköisyys kasvavat ensimmäisen työttömyysvuoden aikana.

Lienee selvää, että yhteiskuntamme ensisijaisia ongelmia ovat juuri työttömyys ja syrjäytyminen, eivätkä niinkään viinilasilliset siellä täällä. Ongelma onkin juuri se, ettei näitä asioita pidetä lainsäädäntötasolla erillään, vaan kaikkea kansaa yritetään mahduttaa samaan muottiin. Lainsäädäntöä ohjaa noin 10 prosentin suurkuluttajien joukko, joka kuluttaa yli puolet alkoholista. Ongelmakäyttäjien ympärille räätälöity mutta kaikkia holhoava lainsäädäntö rajoittaa tavan kansalaisen elämänlaatua, eikä vastaavasti välttämättä nosta ketään syrjäytymisen kierteestä.

Osin on myös kyseenalaista, minkälainen vaikutus ongelmakäyttöön on alkoholilaissa ehdotetuilla toimenpiteillä, kuten ravintoloiden aukioloaikojen supistamisella tai promillerajan laskulla. Rattijuoppojen kuolemaan johtaneista onnettomuuksista 85 prosenttia tapahtuu törkeän rattijuopumuksen alaisena eli 1,2 promillen ylittävässä kännissä – kuljettaja ei siis piittaa nykyisestäkään promillerajasta. Kaikista liikenneonnettomuuksista vain 2 prosentissa (vuosittain 20–30), aiheuttajakuljettajan veren alkoholipitoisuus on ehdotetun ja nykyisen promillerajan välissä (0,2–0,49 ‰). Jokainen onnettomuus on liikaa, mutta on myös realismia myöntää, että promillerajan laskulla voidaan parhaimmillaankin vaikuttaa vain häviävän pieneen osaan kaikista onnettomuuksista.

Alkoholiongelmia ei ehkä myöskään suitsita yökerhojen aukioloaikoja supistamalla – sen sijaan ravintoloiden ja niitä likellä olevia elinkeinojen edellytyksiä heikennetään varmasti. Nykyisin enää alle kymmenes alkoholista kulutetaan ravintoloissa, kun vastaava luku 10 vuotta sitten oli viidennes. Palveluelinkeinoja tämä maa kuitenkin kipeästi kaipaisi. Kiristys kääntyisi itseään vastaan myös sillä, että se siirtäisi alkoholin kulutusta yhä enemmän sinne, minne ennakkovalvonta ei ainakaan ylety: koteihin.

Alkoholin saatavuuden rajoittaminen on outoa nyt, kun nuoret ovat vähentäneet alkoholinkulutustaan jo 15 vuoden ajan. Kauttaaltaan suomalaisten alkoholinkulutus on EU:n keskitasoa. Vuosi vuodelta kasvaakin kysymys, kenen intressissä lopulta on tehdä alkoholista koko kansalle niin suuri ongelma? Myyntiaikoja supistamalla, juomia laimentamalla ja alkoholin hinnan lisänostoilla saatetaan pienentää kotimaan tilastoitua kulutusta, mutta todennäköisesti moni siirtyy matkustajatuontiin. Se on yhä useammalle houkutteleva valinta muutenkin, kun ostovoima heikkenee talouslaman myötä.

Nykyisin on kovin epätrendikästä olla yksilönvapauden asialla, mutta ilman sitä, silloinkin kun se menee omaa maailmankatsomusta vastaan, meillä ei ole paljon toivoa. Niin paljon kuin luotankin suomalaiseen virkamieheen, voi uuden nousun siemenet kylvää vain innovatiiviseen ja iloiseen maahan, eikä kukaan opi kantamaan omaa vastuuta tiivistyvän holhouksen alla.


Elina Lepomäki


ISOVELI VALVOO?


Minusta meidän tulevien päättäjien pitäisi antaa kansalaisille mahdollisuus. Mahdollisuus elämään, jota ihmiset elävät muualla Euroopassa. Ravintolat saavat itse päättää aukioloaikansa ja Alkon monopoli murretaan ainakin joltain osin. Alkoholiveroa tulisi laskea huomattavasti. Päivittäistavarakaupat saisivat viininsä ja A-oluensa hyllyihin ja alkoholin myyntiaikaa päivittäistavarakaupoissa jatketaan 24:00 asti. Tämä kaikki voitaisiin toteuttaa viiden vuoden kokeilujaksolla – Joku juo aina liikaa

Mitä tästä seuraisi?

Suomen alkoholin kokonaiskulutus ei tästä nousisi. Alkoholin tuonti esim. Virosta ja verkkokaupoista vähenisi ja siirtyisi päivittäistavarakauppoihin ja ravintoloihin. Veroeurot jäisivät Suomeen ja työllistävä vaikutus kaupanalalla ja MaRa:n toiminnassa olisi kannustavaa – Joku juo aina liikaa.

Kansalaisille toitotetaan alkoholiveron korkeudesta, näillä verovaroilla muka hoidetaan alkoholin aiheuttamia suoria ja epäsuoria sairauksia ja vahinkoja. Tällä hetkellä verovarat valuvat Viroon ja muihin EU-maihin. Alkoholin kotikulutus on kasvanut ja se lisää poliisin tarvetta kotihälytysten muodossa, vaikka poliisien resurssit ovat todella heikot tällä hetkellä – Joku juo aina liikaa.

Matkailu avartaa

Olin matkalla Keski-Euroopassa. Kävelimme ystäväni kanssa sikäläisillä maalaismarkkinoilla. Myyntikojuissa oli myynnissä braatvurstia, hapankaalia ja alkoholia. Oli kuumaa minttukaakaota, viiniä sekä snapseja. En näe mitään ongelmaa siinä, että Suomessa järjestettävissä tapahtumissa tarjoiltaisiin alkoholia. Tämä ehdottamani viiden vuoden siirtymäaika riittäisi mainiosti karsimaan lievät ongelmat alkoholilain muutoksesta. Annetaan vihdoinkin kansalaisille vastuuta – Joku juo aina liikaa.


Toni Kemppainen


Oluella talous kuntoon


Vuodelle 2014 aiottuja alkoholiveron korotuksia pienennettiin aiotusta, koska alkoholiverokertymä oli jo aiempien korotusten johdosta pienentynyt. Silti vuoden 2014 alusta nostettiin alkoholiveroa keskimäärin 2,3 prosenttia. Siis vaikka oli jo todettu, että veroa nostamalla verokertymä laskee, veroa nostettiin silti entisestään. Alkoholijuomien hinnasta suomalaisessa kaupassa on veroa jo 60-80 prosenttia.

Korkea verotus ei ole vähentänyt suomalaisten juomista. Sen sijaan suuremman riskin juomiskulttuuri on vain kasvanut. Ihmiset eivät enää juurikaan käy ostamassa kaupasta paria pulloa saunaolutta, vaan hakevat Virosta pari laatikkoa kerralla. Ja kun niitä laatikoita on kotiin haettu, niitä myös juodaan. Vuonna 2014 suomeen tuotiin tilastojen mukaan Virosta 27 miljoonaa litraa olutta, joista maksettiin alkoholiveroa Viroon yli 7,5 miljoonaa euroa. Suomalaisen alkoholiverotuksen mukaan (1,51 €/litra 4,7 til-%) tästä oluen määrästä olisi peritty alkoholiveroa yli 40 miljoonaa. Tuossa luvussa ei ole mukana ALV, eikä muut kaupan yritystoiminnan verot, pelkkä alkoholivero. Tähän kun lisätään tilastoimaton oluen tuonti, sekä muiden alkoholijuomien tuonti vielä päälle, niin olemme laivanneet Viron verottajalle aikamoisen määrän rahaa, joka olisi hieman maltillisemmalla verotuksella jäänyt Suomeen.

Viron viinanhakureissuilla on vaikutus myös työllisyyteen. Ihmiset juovat entistä enemmän tuontijuomia kotonaan, menevät ravintoloihin myöhemmin ja entistä päihtyneempinä kuin aiemmin. Ravintola-alalta on viime vuosina lähtenyt runsaasti työpaikkoja, yksi suuri syy tähän on juuri alkoholin kuluttaminen kotona. Alkoholin, varsinkin mietojen alkoholijuomien, naapurimaita kovempi verottaminen ei siis välttämättä pienennä alkoholin terveydellisiä haittoja juuri lainkaan. Kieltolaeilla (joihin ylisuuri verotus on mielestäni rinnastettavissa) ei ole ennenkään ollut tapana toimia.

Lähtisin muuttamaan alkoholilainsäädäntöä seuraavasti: Mietojen alkoholijuomien verotus tulisi laskea lähes Viron verotuksen tasolle. Koska muutkin verokantamme ovat Viroa korkeampia, tulisi hintaeroa edelleen jäämään, mutta ei niin paljon, että laivalle kannataisi lähteä vain hakemaan muutama laatikko kaljaa tai siideriä. Myös muiden alkoholijuomien verotusta voisi laskea, mutta vähemmän ja niin, että miedot alkoholijuomat olisivat jatkossa suhteellisesti halvempia viinoihin, likööreihin ja viineihin verrattuna. Mitä enemmän litrassa tuotetta olisi alkoholia, sitä korkeampi alkoholivero sillä tulisi olla. Tällä hetkellä humalan saa halvimmalla juomalla kirkkaita.

Myös Alkon monopoli ja myynnin kellonaikarajoitukset tulisi purkaa. Alkoholin ei tule olla kielletty hedelmä, vaan meidän tulisi opettaa tuleville sukupolville, että vaikka alkoholilla on haittansa, sitä voi nauttia kohtuullisesti. Alkoholin myynnin salliminen auttaisi kyläkauppoja säilymään paremmin elinvoimaisena ja myös kaupungeissa pienyrittäjien määrä tulisi luultavasti kasvamaan.

Lisäksi antaisin panimoille ja ravintoloille mahdollisuuden alkoholituotteiden ulosmyyntiin. Pienpanimoala on Suomessa nousujohteessa jo nykylainsäädännölläkin, mutta poistamalla ulosmyyntikiellon tapaisia esteitä pienpanimot voisivat kilpailla paremmin alan jättiläisten kanssa ja joku niistä voisi kenties nousta Skotlantilaisen BrewDogin kaltaiseksi menestystarinaksi.


Martti Munne,
Kerava


Alkoholismin torjuntaan uudet työpaikat toimivat paremmin kuin mainoskiellot


Vuonna 2008 alkoikin sitten tulemaan sarjatulella kieltoja ja veronkorotuksia. Valitettavasti, kuten jokainen armeijan käynyt tietää, sarjatuli ei ole kovinkaan tarkkaa. Itse pidin asian tiimoilta ensimmäiset lehdistötilaisuudet vuosina 2008 ja 2009, joissa varoitin kasvavasta matkustajatuonnista ja ennustin entistä haastavampia aikoja kotimaiselle palvelualalle: Viron viina ja kotisohvat olivat laskevassa taloudessa uusin muoti-ilmiö. Tuolloin en saanut poliitikoilta tukea näkemyksilleni, koska he uskoivat THL:n tilaamaan matkustajatuonnin gallup-tutkimukseen, joka ei tuolloin ilmiöön värähtänytkään. Muutama vanha konkari onkin jälkikäteen todennut, että ensimmäistä kertaa parlamentaarisessa historiassa, he tuntevat tulleensa suorastaan kusetetuksi virkamiesten toimesta.

Nyt kansa vaatii kilpaa poliitikkojen päitä vadille asian tiimoilta. Viski-gate oli kuin tulitikku ruutitynnyrissä. Se räjäytti kertaheitolla kansan vihan jatkuvaa holhousta vastaan. Itse olen nähnyt tämän kypsymisen alkavan laajemmin jo 3-4 vuotta sitten, joten räjähdys ei tullut yllätyksenä. Suosittelisinkin kansanedustajille viettämään enemmän aikaa juuri siellä kansan keskuudessa ja tärkeimpänä vinkkinä, kannattaisi jutella myös enemmän nuorten kanssa, jotka eivät välttämättä tule sinne asuntovaunuille ilmaisen kahvin perässä.

Itse uskon, että vuoden 2007 ”mandaatti kansalta" alkoholipolitiikan kiristämiseksi, on erääntynyt jo aikoja sitten. Viimeistään nyt, tämän kohun saattelemana, kansanedustajatkin tietävät sen! En myöskään haluaisi enää kuulla terveysjärjestöjen hokevan sitä samaa mantraa kansan tahdosta, jota on käytetty useaan otteeseen perusteluina uusille kielloille ja veronkorotuksille alkoholipoliittisessa keskustelussa vuosina 2007-2014. Itse odotankin jännityksellä, ovatko kansanedustajat vihdoin valmiita muuttamaan alkoholipolitiikkaamme liberaalimpaan suuntaan, kuten kansa on nyt toivonut?

Itse toivoisin seuraavalta Eduskunnalta alkoholilain kokonaisuudistusta, joka mahdollistaisi jopa kymmenien tuhansien uusien työpaikkojen luomisen palvelualalle nopealla aikataululla. Palvelualallahan olisi oikeilla toimintaedellytyksillä mahdollisuus työllistää juuri nuoria. Uskon, että voisimme jo tällä tavalla paljon tehokkaammin estää nuoria alkoholisoitumasta kuin nyt voimaan tulevalla mainoskiellolla. Uskallan väittää, että juuri työ on oikea lääke syrjäytymistä ja sitä kautta alkoholisoitumista vastaan. Tarvitsemme uudistuksia, jotka loisivat uudenlaista Suomi-kuvaa matkailijoille liberaalista maastamme, jossa asiat kuitenkin toimivat. Ennen kaikkea maasta, jossa ei vain rukoiltaisi yrittäjyyden puolesta, vaan rajoituksia purkamalla luotaisiin sille todelliset mahdollisuudet!


Julkaistu UusiSuomi.fi 10/2014

Antti Raunio
Toimitusjohtaja
NPG Oy


Mitäs me juopot!


Joskus on ollut krapula. Edellisenä iltana järki on hävinnyt nousuhumalan kuiskuttelulle: ”Juo lisää, tilaa tequilaa, tulee vielä hauskempi olo”. Ei tule. Menee vain rahat, maine ja itsekunnioitus. Krapulassa on paha olo ja hyvä niin, on joku roti.

Krapulassa sitä tulee kirotuksi parhaat luomuviinitkin, jumalaisimmat calvadosit ja unohtaa, kuinka autuas sentään on ilta ystävien, hyvän ruuan ja huolella valittujen juomien kera. Alkoholi on ihmiskunnan elähdyttävimpiä keksintöjä, huolimatta siitä ettei se kaikille sovi.

Ei kaikille sovi sokerikaan, tuo riippuvuutta aiheuttava myrkky, jonka käsistä karannut ”viihdekäyttö” aiheuttaa lopulta enemmän yhteiskuntaa rasittavia terveyshaittoja kuin alkoholi. Sokeria sisältäviä tuotteita saa mainostaa jopa lapsille! Oletteko älynneet kauhistella niitä kymmenien kilojen irtokarkkikasseja joita vanhemmat raahaavat kotiin päivittäin? Heidän tarkoituksensa on ilmeinen: tappaa ne kakarat sokerilla!

Vain murto-osa alkoholiongelmaisista on alkoholisteja. Alkoholistilla on parantumaton sairaus, loput ovat juoppoja, tuurijuoppoja, kaappijuoppoja tai tissuttelijoita. Alkoholismin ainoa hoitokeino on tiedossa, eikä se ole pullojen piilottelu tai alkoholimainonnan kieltäminen, se on täysraittius.

Juopon ongelma on monisyisempi kuin alkoholistin ongelma ja liittyy alkoholikulttuuriimme, tai tapakulttuurimme mustaan aukkoon, johon monet luiskahtavat.

Alkoholi on tabu ja tabummaksi muuttuu, koska se demonisoidaan viranomaisten toimesta. Juopottelun haitoilla pelottelu ei vähennä juoppojen juopottelua. Jos vähentäisi, olisimme kaikki jo raittiita, koska sen propagandan mannekiineja konttaa viikonloppuisin kaikki ojanpohjat täynnä. Meidät on jo nyt narutettu hyväksymään sellainenkin höperö ajatuskuvio, että jos yksi Pertsa juo liikaa, niin meitä kaikkia on rangaistava! Sakihivutus on kielletty jo armeijassakin, mutta sitä harjoitetaan törkeästi kansalaisia vastaan tässä asiassa.

”Mutta kun Pertin juominen ei olekaan vain Pertin ongelma, vaan siitä kärsii hänen perheensä ja...”

Niin niin. Tässä tullaan asian ytimeen: perhe, suku, ystävät.

Maissa joissa on alkoholikulttuuria, alkoholia ei piilotella pimeissä komeroissa, eikä putelien kylkiin piirrellä saatanan kuvia. Ihminen elää lapsuudesta lähtien terveen alkoholinkäyttöperinteen keskellä, ja perhe määrittelee kuinka juovuksissa Pertsa saa olla ja miten käyttäytyä, ilman että perhe tai suku tuntee maineensa uhatuksi.

Alkoholin vaikutukset eivät tule kenellekään yllätyksenä kuten Pertsalle abiristeilyllä, vastatuuleen oksentaessa, vaan kaikki tuntevat jo ennen aikuisikää omat rajansa ja osaavat hallita juomistaan. Alkoholin juominen ei myöskään ole juhlien ainoa syy, eikä pääosassa, vaan totunnainen osa yhdessä olemista ja ruoka-juomakulttuuria.

Pahoin pelkään, että sössölandiamme surunharmaa virkamiehistö on kielloillaan tehnyt jo nyt korjaamattoman vahingon suomalaisille ja sairaskertomus jatkuu lohduttomana. Sille!

Kirjoittaja on kontiolahtelainen ohjaaja.



Hypnoosi valtaa virkamieskuntaa


Esimerkkejä näistä tapauksista näemme muun muassa ohjelmissa Leijonan luola tai Shark Tank. Siellä monet surulliset tarinat konkretisoituvat näihin missioihinsa rakastuneiden ja niiden pauloihin joutuneiden kohdalla.

Omaa ja ympäristön aikaa ja rahaa on poltettu matkalla kohti tuntematonta. Ei auta fakta ulkoinen apu ulkoinen. Pahimmassa tapauksessa vahinkoa on jo aiheutettu ja lisää on luvassa. Hypnoosi.Usein syntyneet vahingot saadaan kuitenkin rajattua suhteelliseen pieneen piiriin.

Mutta silloin on vaarassa koko valtakunta jos saman kaltainen hypnoosi ui sisälle tahoihin joilla toimillaan on mahdollisuus haitata useiden ihmisten ja yritysten elämää, luoda työttömyyttä ja jopa loukata yksilön vapautta.

Tässä tilanteessa ollaan nyt menossa suomalaisessa alkoholipolitiikassa jossa järki on jättänyt ruumiin. Kyseessä ei ole pitkään aikaan ollut toimet oman kansan hyvinvoinnin parantamiseksi. Menossa on omaa asiaansa ajavan virkamieskunnan lähes ”Pyhä sota” tyyppinen missio jossa ei ole olennaista paljonko porukkaa kaatuu vaan ketä jää pystyyn.

Nyt koetetaan vetää käsijarrua päälle heitetään katolta kylmää vettä kansan päälle sen matkalla kohti vapaampaa eurooppalaista Suomea.

On ymmärrettävää, että jokainen meistä koettaa tehdä itsensä tarvittavaksi meneillään oleven taloudellisen kriisin aikana, mutta jos se tehdään valtion virkamieskunnan ja päättäjien taholta kansalaisten hyvinvoinnin kustannuksella ja kriisiä syventävin toimin ollaan tiellä joka muuttuu suoksi.

Huomion kiinnittäminen itse ongelmiin kuten kasvava työttömyys, syrjäytyminen ja yhteiskunnallinen eriarvoisuus. Mitäpä jos parennettaisiin ensin ne ja katsotaan sitten onko tarvetta populistisille mummojen peloitelulle sillä ikuisella viinapirulla vai keskitytääkö oleelliseen?

Nyt lukija varmaan miettii, että mitä se höyryää nyt jostain alkoholipolitiikasta ja rajoituksista. Siksi, että asialla tehdään paljon hallaa ympäristölle. Kyseessä on esimerkki jossa pieni osa mission valtaamia virkamiehiä kävelee yli kansan tahdon sekä omasta asemastaan huolissaan olevien politiikkojen.

Ymmärrän, että näinä aikoina on virkamiehetkin huolissaan omasta työpaikastaan jolloin oma tarpeellisuus on osoitettava keinolla millä hyvänsä mutta nyt se tehdään arvetuttavalla ja tuhoisalla tavalla.

Jos tämä tie jatkuu niin kohta on edessämme rajoitusten ja kieltojen Suomi joka eristäytyy euroopasta kaikkinen omituisuuksineen.

Tolkku käteen nyt koko valtakunta!

Helsingissä maaliskuussa 2015
Jari ”cyde” Hyttinen Tolkku käteen -yhteisön perustaja, kansalaisaktivisti



TOLKKUA KANSALLE JOKA PELOTELTUNA VAELTAA

Alkoholismilla ja alkoholista aiheutuvilla kansanterveyden kustannuksilla on helppo pelotella ja luoda uhkakuvia. Niiden varjolla ovat myös todelliset ongelmat ja niiden syyt on vaivatonta lakaista maton alle. Alkoholiin liittyvässä keskustelussa ja päätöksenteossa tunteet ja mielikuvat sekä poliittiset intohimot asettuvat liian usein järjen ja tosiasioiden edelle.

Syitä ja ratkaisuja alkoholista johtuviin ongelmiin on haettava syvemmältä. Mikäli sosiaali- ja terveyshaittoihin haluttaisiin oikeasti vaikuttaa, hallitus ja terveysviranomaiset puuttuisivat hanakammin yhteiskunnan rakenteellisiin ongelmiin. Merkittävimmät alkoholin liikakäytön syyt ja niiden juuret löytyvät työttömyydestä, syrjäytymisestä ja ihmisten eriarvoistumisesta. Elämässä selviytymisen pakko ja oravanpyörässä pysymisen vaikeus ajavat monet ihmiset epätoivoon, johon on helppoa hakea apua ja lohtua perinteisesti pullosta.

Yleisesti on tiedossa, että kymmenesosa aikuisväestöstä juo yli puolet kaikesta alkoholistamme. Toinen kymmenesosa on umpiraittiita ja loput neljä viidesosaa osaavat käyttää väkijuomia kohtuudella. Siitäkin huolimatta kohtuukäyttäjien laaja enemmistö joutuu alkoholipolitiikan sijaiskärsijöiksi, kun koko kansaa rankaistaan järjettömillä kielloilla ja korkealla verotuksella. Viinapiru istuu päättäjissä niin tiukassa, että politiikan kurssia ei haluta reivata kohti uusia tuulia senkin uhalla, että Viron-matkustajatuonti pysyy ennätyslukemissa ja valtion verotulot laskevat vuosi vuodelta.


Tiukkapipoisessa kulttuurissamme alkoholista on vaikea puhua neutraalisti. Alkoholin ympärille on helppo rakentaa myyttejä ja uskomuksia, joita kaiken lisäksi selitetään tieteellä ja maailman johtavalla suomalaisella alkoholitutkimuksella. Alkoholin käyttöä koskevia tilastoja tulkitaan mustavalkoisesti tavalla, joka ei kerro täyttä totuutta. Kansainvälisissä tutkimuksissa on todettu, että kohtuukäyttäjillä on pienempi riski sairastua sydän- ja verisuonitauteihin kuin täysraittiilla ihmisillä. Haitta- ja terveysvaikutuksista on pystyttävä puhumaan eri näkökulmista.

Alkoholijuomiin ja niiden kohtuukäyttöön liittyviltä positiivisilta uutisilta ei saa ummistaa silmiä. Riittävästi ei myöskään kiinnitetä huomiota siihen, että nuorten alkoholinkäyttö on laskenut useita vuosia. Nuorisoa syyllistäessään päättäjien pitäisi muistella myös omaa nuoruuttaan, jolloin tyylinä oli vetää kunnon känni päälle ja vielä kehuskella sillä. Haloo! Ajat ovat muuttuneet. Örveltäminen ei ole nuorisokulttuurissamme enää suosiossa.

On murheellista, että ikääntyvien osuus alkoholin käytöstä on jatkuvassa kasvussa suurten ikäluokkien ja niin sanottujen kosteiden sukupolvien siirtyessä eläkeikään. Tällä on oma vaikutuksensa kokonaiskulutukseen. Kannattaa pohtia, kuinka paljon ikäihmisten liiallisessa alkoholinkäytössä syy on muualla kuin itse alkoholissa. Mitä sinulle sanoo sana yksinäisyys?

Keinovalikoimissa yksi typerimmistä ja tehottomimmista on terveysviranomaisten, alkoholitutkijoiden ja raittiusjärjestöjen masinoima laki alkoholin mainonnan kieltämisestä. Sillä ei ole mitään käytännön merkitystä nuorten alkoholinkulutukseen, juomatottumuksiin tai kulutuksen vähentämiseen ja sitä kautta kansanterveydellisten ongelmien vähenemiseen. Tehokkaammalla lastensuojelutyöllä, perheiden tukemisella ja nuorten mielenterveyspalveluja parantamalla pääsisimme pidemmälle päihdehaittojen ehkäisemisessä kuin naurettavilla mainontakielloilla, jotka eivät edusta kansainvälisessä viestintämaailmassa ja mediaympäristössä minkään tason realismia. Rajoittamisen haitat kaatuvat nyt vain kotimaisiin toimijoihin ulkomaisten brändien näkyessä maailman medioissa. Kysymys kuuluukin: mikä on mainonnan rajoittamisen oikea teho, jos Tanskassa saa mainostaa ja Norjassa ei, mutta alkoholin kulutus on kummassakin maassa pysynyt samana? Entä ottavatko teini-ikäiset vanhemmilta sukupolvilta tulevat kiellot vastaan ilman luontaista kapinointia?

Myös jatkuva ravintolatoiminnan vaikeuttaminen järjettömyyksiin menevillä rajoitteilla on kansallinen omituisuutemme ja sellaisenaan silkkaa kiusantekoa. Muualla Euroopassa ihmisiä kannustetaan yhdessäoloon ja keskinäiseen kanssakäymiseen, mutta meillä ravintolat halutaan nähdä pelkkinä dokausalustoina. Anniskelupaikkojen sosiaalista merkitystä ei haluta ymmärtää ja tunnustaa, vaikka useat meistä ovat löytäneet elinkumppaninsa juuri ravintolasta. Asia on vain niin, että vaikeuttamalla ravintoloiden elinmahdollisuuksia ja lisäämällä kireällä veropolitiikalla Viron-viinarallia saamme ihmiset pysymään kotonaan laittoman alkoholin parissa. Missä ihmiset sitten kohtaavat toisensa, olohuoneissako telkkarin ääressä?

Suomi harjoittaa Euroopan Unionin tiukinta alkoholipolitiikkaa, mutta siitäkin huolimatta alkoholinkulutukseemme liittyvät monet ongelmat pysyvät huolestuttavalla tasolla. Tässä yhteydessä vastuunkantajien ja politiikan harjoittajien kannattaisi katsoa peiliin ja pohtia rehellisesti, onko tämä tiukka linja toiminut vai osoittautunut täysin vääräksi. Voisiko vapaassa maassa kokeilla jotakin aivan toista tyyliä ja tapaa hoitaa alkoholiasioita ja -politiikkaa, kun kiellot, rajoitteet ja kiristynyt verotus eivät ole osoittautuneet oikeaksi keinovalikoimaksi?

Kansalaiset. Näiden muutamien tosiasioiden edessä ei ole ihme, että kansalaistoiminta nykyistä alkoholipolitiikkaa vastaan kiihtyy ja laajenee. Tolkku käteen -Facebook-yhteisö sai alkunsa tavallisten ja aktiivisten ihmisten turhautumisesta jatkuvaan ylhäältä päin tulevaan yksilön holhoamiseen sekä järjettömän alkoholipolitiikan ajamiseen, joka nykyisessä muodossaan tuottaa vain ankeutta, työttömyyttä ja edistää alkoholihaittojen lisääntymistä.

Matkan varrella olemme järjestäneet asiamme puolesta useita eri tempauksia, kuten 2.2.2014 ”Hiljaisen minuutin”, jolloin noin 500 ravintolaa ympäri Suomen vietti hiljaisen hetken vastalauseena jatkoaikojen poistamiselle yökerhoista. Kaksi kuukautta myöhemmin (4.4.2014) pidimme ”Tolkkua holhoukseen” -mielenosoituksen eduskuntatalon edessä.

Elokuussa puolestaan aloitimme kansalaisaloitekampanjan nimeltään ”Ravintoloiden jatkoaikojen vapauttaminen”. Kampanjointimme jatkuu nyt oman Tolkku-oluen myötä sekä useissa yleisötapahtumissa ja muilla foorumeilla. Haemme lisää huomiota laajemman yleisön parissa. Sitä kautta me myös saamme pontta kampanjointiin Tolkullisen ja holhousvapaan Suomen puolesta.

Helsingissä marraskuussa 2014
Jari ”cyde” Hyttinen Tolkku käteen -yhteisön perustaja, kansalaisaktivisti
Heikki Kähkönen, puheenjohtaja, Olutliitto ry, kohtuukäyttäjä